P13 | Yangon - Bangkok

 Air Asian siivin Bangkokiin. Alla Siroccon skybar. Täällä ei ollut Pekan kanssa varaa kuin yhteen gintoniciin. 

---

Se on sitten aikanen herätys... niin minun kuin Pekan kello soi 0530. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin olemme pihalla. Minibussimme liikkuu 0555 ja 0630 olemme kentällä aikaisin kuin maalaispojat. Tosin johtuu vain siitä että ruuhkaa ei vielä ollut.
Air Asian punavalkoiset siivet kohti Bangkokkia lähtevät ajallaan 0830 ja 1020 olemme Dong Muangissa, Bangkokin vanhalla kansainvälisellä kentällä. Ja PeterPanBiken ja PeterPanMaailman ensimmäinen scootteriseikkailu Burmaan on vääjäämättömästi lopussa. Ryhmämme hajaantuu. Veljekset Mattila, Kimmo ja Jarkko jatkavat Bangkokin uudelle kansainväliselle kentälle. Pekka S ja Seppo jäävät vielä kolmeksi yöksi Bangkokiin. Minä ja Pekka M omaan hotelliimme yhdeksi yöksi. Saamme 25 kerroksen huoneen jossa hulppeat näköalat yli kaupungin... se ei tosin vielä pysty kilpailemaan hotelli Siroccon skybaarin kanssa joka on 56 kerrosta maan pinnan yläpuolelle. Tämä baari tuli tunnetuksi Hang Over 2 leffasta. Tosin emme olisi osanneet mennä sinne ellei Pekan tytär Emmi olisi meitä sinne opastanut. Emmi oli Bangkokissa vaihto-oppilaani joku aika sitten.

Kiitos hauskasta scootterimatkasta Iiro, Isto, Jarkko, Kimmo, Pekka M, Pekka S ja Seppo. Sekä luonnollisesti iso kiitos Mika Itävaaralle, joka järjesti meille menopelit ja paperiasiat kuntoon paikallisten viranomaisten kanssa. Ainakin toistaiseksi täällä tarvitaan burmalainen ajokortti, reittikartta ja hallituksen virallinen valvoja, joka matkusti huoltoautossa mukana.

---

 Mr Bauk

Iiro Mattila

 Isto Mattila

 Jarkko K

 Kimmo Louhivaara

 Mika Itävaara

 Pekka Mölsä

 Pekka Sahamies

Peter Ruotsalo

 Seppo Virtanen

---

Ja Iso kiitos jokaiselle teistä, jotka olette olleet matkassa mukana blogin välityksellä. Eipä tätä kirjoittaisi, jos ei tietäisi että sitä luetaan yllättävänkin paljon... ja niin, anteeksi kirjoitusvirheeni. Niitä on tainnut muutama mukaan tulla tälläkin kertaa. Ehkä ensi kerralla pari vähemmän. Hyvää Joulukuuta ja loppuvuotta. Over and out! Täällä PeterPan, Bangkok.

P12 | Yangon

Shwedagon... buddhismin pyhin paikka ainakin jos burmalaisilta kysytään. Yksin pääkupolissa sanotaan olevan 27 tonnia lehtikultaa ja sisällä 8 Gauthama Buddhan hiusta.

---

Se on sitten se kaikkein kaunein ja hulppein pagoda tänään, Shwedagon. Kaikkien pagodoiden äiti. Mutta vaikka hulppea niin on... niin harras temppelitunelma, mitä se sitten onkaan, on kaukana. Sisäänmeno portaikot ovat isoja basaareita jossa on kaikkea mahdollista ja mahdotonta buddhaan liittyvää on kaupan. Ja ylhäälläkin meno on kuin Las Vegasissa . Salamavalot räiskyvät ja rahaa vaihtaa omistaa. Talo voittaa aina Vegasissa ja Shwedagonissa on talolla on vielä se lisäetu että yhtään ei tarvitse palauttaa voittoina. Joka kulmalla on lahjoituslaatikoita joihin ihmiset pudottelevat rahojaan.
Yangonin keskuspuisto onkin sitten vähän rauhallisempi paikka. Siinä keskellä iso järvi ja kaupungin hälinä katoaa taka-alalle. Teemme myös pienen paikallisjuna-ajalun. Yangonissa paikallisjuna on luuppi. Eli se ajaa nollan muotoista ympyrää. Pari pysäkinväliä kuitenkin riittää ja ryhmä haluaa shoppailemaan! Menemme shoppailemaan poika porukassa... :)
Illalla hauskan retkemme päättäjäispäivällinen Shan-tyyppisessä ravintolassa. Ei ole turvaruokaa mutta on turvallista. Ravintolamme on turistikoitu burmaruokaravintola jos turistikoitu nyt joku sana on, mutta jokainen ehkä ymmärtää mitä se tarkoittaa. Ilta jatkuu elävässä chinatownissa, joka paljon samaa kuin Bangkokin Khao San Road... molemmissa paljon paljon pikku ravintoloita ja katukeittiöitä. Meille riittää parit mojitot, jotka ovat hyvin burmalaistyyppisiä mojitoja... :] ... huomena aikainen lento Bangkokiin.

---

 Yksi buddha lisää marmobuddhakauppaan, jossa sillä jo lukuisia kavereita.

---

 Hehän ovat kuin kaksi marjaa. Veli Bauk ja Veli Jarkko. Alla nuoria munkkeja Shwedagonin sisäpihalla.

---

Puiston lakaisija Yangonin keskuspuistossa Inyassa. Alla Seppo, Pekka S, ja Isto ajamassa junalla.

P11 | Taungoo - Yangon

Munkkiryhmä aamukierroksella. Munkit kiertävät aamuisien keräämässä ruokaa jotka paikalliset asukkaat lahjoittavat.

---

Tämä päivä on ajopäivänä se vähiten inspiroivin. Mutta jonkun päivän on otettava se tylsimmän päivän taakka itselleen. Sen sijaan kohdalle tulee matkan erikoisin
temppeli koko matkalla. Bagossa sijaitsee käärmetemppeli jossa majaa pitää reilu 5 metriä pitkä oleva python. Käärme on kaiken kansan taputeltavissa. Sillä on myös oma uima-allas ja pehmeä mukavan näköinen sänky. Tarinan mukaan käärme on päämunkin reinkarnaatio ja siksi pyhä. Niin ikään paikalliset uhraavat käärmeelle rahaa, kukkia ja suitsukkeita paremman elämän ja hyvän onnen toivossa.
Yangonin laidalla olemme iltapäivän jälkipuoliskon keskiosassa. Yksi Yangonin erikoisuus on, että täällä ulkomaalainen ei saa ajaa skootterilla... eikä saa myöskään paikallinen. Eli kaupunki on pyhitetty autoille. Polkupyöräily on sekin valtaosin kielletty! Että sillä lailla. Siinä kaupungin johti saanut todellisen kuningasajatuksen... :] 
Mika on mietä vastassa kaupungin reunalla, mistä ajokielto alkaa. Ajamme mopot rekkaterminaaliin ja kuljettajat ajavat minibussilla hotelliin... ja pääsemme maistamaan Yangoonin kasvavaa ruuhkaa. Vielä liikenne valuu ja pysyy jotakuinkin liikkeellä, mutta ei tarvi olla kummoinenkaan ennustaja jos ennustaa että joku vuosi eteenpäin ja Yangoonissa ollaan samassa tilanteessa kuin monessa Afrikan pääkaupungissa tänään... aamulla mennään ruuhkaan istumaan ja illalla tullaan sieltä pois.
Mutta autojen määrästä riippumatta, Yangon on muuttunut dranmaattisesti sitten viime käyntini joka oli 7 vuotta sitten. Silloin se näytti uneliaalta isolta maalaiskaupungilta nyt se näyttää modernilta metropolita, jossa uusia tornitaloja nousee koko ajan. Täydellinen vastakohta pienille maalaiskaupungeille. Yangonissa on asukkait miltei Suomen verran. Virallinen luku on noin 4,5 miljoonaa. 

---

 Näitä näkee edelleen paljon niin pelloilla kuin maateillä kuin niiden laidoilla.

---

 Buffalo kylvyssä. Alla Python töissä (keräämässä rahaa) käärmetemppelissä... ja silläkin oli oma kylpyamme... :]

---

 Päivän offroad osuus käärmetemppelikaupungissa Bagossa. Alla Jarkko näyttää mallia miten skootterilla keulitaan... :]

P10 | Naypyitaw - Taungoo

 Yap... siinä niitä kaistoja menee 10 rinnakkain suuntaansa. Paikka on Naypyitaw, Burman pääkaupungin keskusta aamupäivällä kello 10 ja muun liikenteen puolesta voimme huoleti ajaa kaikki omalla kaistalla ... :]

---

Yap... kaikenlaista on tullut vuosien varrella nähtyä maailman turuilla ja toreilla mutta Burman pääkaupunki Naypyitaw menee maailman ihmeissä top10 joukkoon ainakin luokassa pääkaupungit. Hulppeassa hulluudessaan Naypyitaw on samaa sarjaa kuin Las Vegas, Dubai ja Asgabat. Tuo viimeinen on Turkmenistanin marmorista tehty pääkaupunki, joka vie kirkkaasti ykkössijan.
Jos on pagodien tekijöillä on mopo karannut käsistä, niin sotilasjuntalla se on karannut käsistä vielä pahemmin Naypyitawin piirrustuksia laadittaessa. Kaupunki on levällään kuin jokisen eväät. Laidalta toiselle tulee matkaa saman verran kuin Espoosta Porvooseen, eikä rakennuksia ei oikein käytännössä näe. Useimmat ovat metsän keskellä, mutta kaikki jotka näkyvät ovat suuria, moderneja kalliita. Metsäkaupunkia halkoo monilukuinen määrä 4-10 kaistaisia (suuntaansa) teitä joilla ei ole liikennettä. Ja yes, onhan se hauskaa kun välillä koko porukalle löytyy oma kaista ja jää pari ylikin. Burman parlamentti näyttää paljon enemmän valtavalta Las Vegaslaiselta hotellikasinolta kuin köyhän maan hallintorakennukselta. Sotamuseossa ei ole siinäkään marmoria, tonttia ja rakennusten määrää säästelty. Jotakin koosta kertoo ehkä sekin, että ajamme rakennulselta toiselle scoottereilla... sisällekin olisi mahtunut hyvin ajamaan.
Taungoo, päivän päättärimme on sitten mallia perus. Siellä me olemme kaupungin ykkösnähtävys missä sitten liikummekin.

---

 Yllä kulma Naypyitawin parlamettitalosta. Alla emme ole maantiellä vaan siirtymässä museorakennuksesta toiseen menopeleillämme. Jalkaisin Sotamuseon kiertää kätevästi päivässä.

---

 Tämä Spitfire Sotamuseon lentokonepihalla. Alla maakuntanäyttelyalueen sisäänkäynti... vasemmassa tornissa myös ravintola... ei kuitenkaan pyörinyt mikä oli vähän yllättävää.

P9 | Inle Lake - Naupyitaw

 Tänään ajoimme aamulla myös Inlejärven kapeampia väyliä. Kuvat Ryhmä-Pinkin veneestä.

---

Vesille jälleen heti aamusta... ei enää tolppataloille eikä muille nähtävyyksille vaan matka jatkuu järven eteläpäähän ja enemmän. Pyörät menivät omalla veneellään jo aikaisemmin. Vajaan kahden tunnin veneajelunjälkeen kohtaamme rakkaat scootterimme ja matkan todennäköisesti paras ajopäivä voi alkaa.
Maisemat ovat huikeat koko päivän ja aivan loppua lukuunttamatta ajamme pieniä vuoristoteitä joilla muu liikenne on luokkaa 2 auto tunnissa. Ylämäissä skootterimme pistävät parastaan ja se rittää. Ylitämme käytännössä kaksi vuorijonoa poikittain ennen kuin laskeudumme pääkaupunkiin Naupyitawiin, jossa odottaa hauska yllätys. Tiedä millä suhteilla, mutta Mika on varannut meille 5 tähden hotellin. Sen saman jossa Obama kävi viikko sitten Kaakkois-Aasian huippukokouksessa. Kelpaa hyvin... ;] 
Naupyitawiin saapumisen ajoitus oli täydellinen... tulimme sinne hämärän kanssa yhtä aikaa. Liikkeelle lähdimme tuntia ennen normaaliaikaamme kello 8. Tarjolla olisi ollut myös kello 6 lähtö, mutta se ei saannut kannatusta. Tämä vaihtoehto olisi sisältänyt pari tuntia enemmän veneilyä ja vähemmän vieraillun 'Pagoda-metsän' jossakin eksoottisessa saaressa. Mutta yes, olen kyllä itsekin samaa mieltä, että Pagodoista ei ole pulaa Burmassa vaikka niitä eksoottisimpia ei alakkaan kaivamaan esiin... ;]

---

 Päivän baanaa... hiljaista ja monimutkaista ja monikorkeuksista. Pauk vie joukkoa yllä jaloissaan maailman yleisimmät ajokengät.

---

 Myanmarin katolla... tai 1500 metrissä kuitenkin. Vasemmalta Pauk, Kimmo, Pekka M, Pekka S, Iiiro, Seppo, Peter, Isto ja Jarkko. Alla noin sama kokoonpano poseeraa menopelien päällä samassa paikassa.

---

P8 | Inle lake

Ryhmä oranssi ohittamassa meitä (ryhmä vaaleanpunaiset) matkalla Inle Järvelle.

---

Tänään scootterointi on jotakin mitä ei ole. Jakaannumme aamulla venelaiturilla ryhmä oranssiin ja ryhmä vaaleanpunaiseen veneidemme penkkien värien mukaan... ;) ... kuljemme tietty yhdessä koko päivän samat kohteet.  Eli matkaohjelmassa veneilypäivä Inle-järvellä, joka on  ainutlaatuinen paikka koko planeettamme mittakaavassa. Itse järven tolppataloissa asuu noin 6000 ihmistä. Jos rannat lasketaan mukaan luku kohoaa 20000... noin. Luku vaihtelee aina sen mukaan keneltä kysyy.
Inle järvi on kuluisa myös ns. jalkasoutajistaan. He ovat kalastajia jotka soutavat vasemmalla jalallaan. Järveltä löytyy myös sepän ja buddhiakin enemmän matkamuistomyymälöitä. Tämä on Myanmarin turistein kohta. Sanotaan että jokainen ulkomaalainen turisti joka käy Burmassa käy Inle-järvellä ja veneliikenne on sen mukainen. Kävin itse viimeksi 7 vuotta sitten ja muutos on suuri. Silti Burmassa ei ole vielä turisteja ruuhkaksi. 
Päivä vierähtää järvellä kuin varkain ja palaamme muistikortit pullollaan takaisin Nyaungshween tunti ennen auringonlasku. Pekka S ja Seppo rakastuivat eilisiin pitsoihin ja menevät pitsalle. Suurin osa ryhmästä jää testaamaan hotellin ravintolaa. Minä ja Pekka M tutkimme matkaraamattua (Lonely Planettia) ja päädymme koeajamaan Nyaungshwen ranskalaista ravintolaa, Viewpointia. Viinilista on vaikuttava burmalaisessa mittapuussa ja suurin osa ranskalaista. Siihen ranskalaisus sitten jääkin, mutta ruoka on erinmaista... ja tyydymme burmalaiseen viiniin, joka yllättävän hyvää. Burmassa on kaksi viinitilaa jotka tuottavat punaviini... ja tämä toinen selkeästi parempi... :)

---

 Inlejärven kalastajia. Yllä perinteinen katiska. Alla modernit verkot.

---

 Autoja ei Inlellä ole. Kanootti on se jolla liikutaan. Tyyli vapaa.

---

 Yllä Inlen viisi kuuluisinta Buddhaa siitäkin huolimatta, että kaikki viisi ovat tukehtuneet lehtikultaan jo vuosikymmeniä sitten. Noiden viiden muodostuman sisällä on jakaisessa pieni Buddha -patsas. Alla järven naurava sammakko.

P7 | Kalaw - Inle Lake

 Kuningas Anawrathan perustama pagoda metsä. Yllä kulttuurikärpäset Pekka S ja Seppo... alla pagoda metsää parhaimmillaan tai pahimmillaan.

---

Moottorit käyvät kello 0900... viisi minuuttia myöhemmin minulla on kohdalla kolmas rengasrikko. Taidan olla tällä matkalla jonkinlainen ruuvi ja naulamagneetti. Joku vuosi sitten välillä Nordkapp - Cape Town minulla ei ollut yhtään rengasrikkoa. Mutta yes, Jarkosta saan vähän lohdutusta tuntia myöhemmin kun Jarkolla tyhjenee takarengas. Siinä sitten tekniset murheet jos rengasrikkoja voi siihen kategoriaan lukea.
Kalawin markkinoilla aamulla pieni kierros, josta kohti Inle järveä. Käymme toisillakin markkinoilla pienessä kylässä jonka nimi jää meille ikuiseksi arvoitukseksi. Matkaohjelmassa meillä oli luolakäynti, mutta Pauk päättää ajattaa meidät  kukkulalle jolle kuningas Anawratha perusti ensimmäisen pagodan 1000-luvulla. Sen jälkeen alueesta on tullut pagoda-metsä, jonne jokainen halukas voi rakennuttaa oman pienen Pagodan á 100000 Kyat ja ylöspäin (1€ 0 = 1260 kyat. En tee kuitenkaan mitään äkkinäisiä päätöksiä ainakaan PeterPanBiken puolesta... :] 
Pagodametsästä Lake Inlen pääkaupunkiin Nyaungshween, joka pieni 10000 asukkaan kaupunki joka elää turismista aika lailla kirjaimellisesti. Me päätämme elää tänä iltana italialaisella ravintolalla ja sen pizzat ja pastat ovatki hyviä. Burmalainen 'turvaruoka' riisi-kasvis-kana tai nuudeli-kasvis-kana eivät sensijaan yllä turvaruoka topkolmeen. Mutta yes, kukaan ei matkusta Burmaan kulinaarimatkalle.

---

 Pojat lähtivät sitten kokeilemaan radan vartta... ja alla Pekka S pulassa. Pekka kokenut enduromies, eikä aina muista millä liikkeellä.

---

 Kalaw city hotellin parvekkeelta nähtynä. Tämä yksi brittien vanhoista hillstationeista. Alla maalaistorin elämää tien varrella.

---

Dead and alive... kylmäketjua ei tarvita kun elävät kanat odottavat toritiskin alla vuoroaan.